pelot toteutuvat

ensimmäinen värillinen kuva vähään aikaan (oh yea!)

Viimeviikon onnentunne on särkynyt sirpaleiksi lattialle.
 Hän lähti ennen kuin ehdin häntä tuntea, ennen kuin ehdin sanoa yhtä ainutta sanaa.
En tiedä missä hän nyt on, missä hän asuu ja mitä hän tekee.
 Meneekö hän kotiin tyttöystävänsä luo? Koiran? Lasten?
   Itkettää.
 Miksi minä onnistun ihastumaan ihmisiin, joita en edes tunne?
   Ikävä.
 Ikävä sitä tunnetta jonka hän sai aikaan. Ikävä sitä hymyä, jonka hän sai huulilleni.

 "Hän, sai mut uskomaan, hän,

 sai mut toivomaan, hän,
 ja vielä enemmän"

tuli mieleen biisinpätkä, jota bestikseni lauloi viikonloppuna.