Herään aamulla nälkään. Tunne on outo, koska olen eilen syönyt enemmän kuin vähään aikaan. Yöuneni jäävät vähäisenlaisiksi, mutta nukahdan uudelleen lukiessani kaverilta lainaamaani koukuttavaa vampyyrikirjaa. Herään unenpöpperöisenä, ja huomaan olevani yksin kotona.
Muistan lopulta nähneeni unta hänestä. Sen lisäksi taisin nähdä painajaisia saksankokeesta.
Aloitan rauhallisen aamun lueskelemalla ja datailemalla Musea kuunnellen, ja ilahdun kun uusi Demi kolahtaa postilaatikosta. Pakkailen rauhassa iskälle lähtöä varten, enkä juurikaan ahdistu. Lämmitän lounaaksi kaalilaatikkoa, ja erehdyksessä päädyn laskemaan kalorit kalorilaskurilla (!) damn me!
Oloni on silti paranemismyönteisempi ja iloisempi kuin aikoihin. Ensi viikon kouluviikko tuntuu vähän musertavalta, mutta yritän pitää ajatukseni tulevissa lomapäivissä. Carpe diem.
Taidanpa pakkailla iskälle mukaan vihreää teetä ja villasukat syksyisiä leffailtoja lämmittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti