Hytisen ratikkapysäkillä sateessa ja katselen ikkunoita joissa näkyy valoja. Kauniiden talojen kattohuoneistoissa on joidenkin ihmisten elämä. Ja sellaisen elämän minäkin haluan joskus.
Haaveissani kuvittelen itseni kulkemassa niitä sateisia, ihania katuja yksikseni illalla, juoksemassa kylmyyttä turvaan porttikongiin ja kiertämässä avainta lukossa. Minun asuntoni lukossa.
Tulevaisuus tuntuu pitkästä aikaa sarjalta mahdollisuuksia, ei pelkältä paniikintäyteiseltä mössöltä mitäjosmustaeituukkaankoskaanmitään.
Seuraavaksi mieleeni tulevat rakkaat harrastukset: teatteri ja tanssi. Ja se, kuinka kovasti haluaisin kokeilla streetdancea. Ja se, ettei Pamela Tolakaan päässyt ensimmäisellä yrittämällä teatterikorkeaan. Helpottaa, ei minunkaan tarvitse onnistua kaikessa kertaheitolla.
Silti, elämä on täynnä mahdollisuuksia, mutta niitä varten on uskallettava elää. Ikuisesti ei voi juosta pakoon omaan eskapistimaailmaan, loppujen lopuksi on vaan uskallettava elää.
so many reasons, and this girl wants to try!
+ aaa ihanat pelastitte taas päiväni, uusia lukijoita! tervetuloa ♥
oi aivan ihana teksi ja ihana asenne! ^^
VastaaPoistaRonya: kiitos! <3 ja kiva että oot liittynyt lukijaksi! :)
VastaaPoista