Aamu alkoi hoitajakäynnillä hyvinkäällä.
-100 grammaa.
Hoitaja sanoi että soittaa lääkärille nyt, ja kysyy otetaanko mut samantien osastolle vai saanko vielä yrittää kotona. Ensi perjantaihin asti on nyt aikaa ja paino olis pakko saada nousuun, muuten mä tosiaan varmaan joudun sinne. Tänään oon ensimmäistä kertaa vähään aikaan syönyt ateriasuunnitelman mukaan täydellisesti eli reilut 2000 kaloria. Apua!
Painonnousu ahdistaa mua ihan silmittömästi mut nyt on vaan pakko jaksaa ellen sitten halua osastolle. Enkä mä halua. On vaan pakko yrittää, eikä sekään riitä, on vaan pakko onnistua.
Tänään olen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nukkunut päiväunet, ja sen lisäksi katsonut täydellisiä naisia, leikellyt kuvia kollaasiin, käynyt äidin kanssa kaupassa ja syömässä.
Loma tuntuu mukavalta, ja syöminenkin on helpompaa kun koulussa.
Ajatukset pysyvät ruuasta poissa kohtalaisesti, mutta jokin pieni random asia muistuttaa yhtäkkiä hänestä.
Sick Puppies tietää miltä musta tuntuu:
"I hate the way I need you when
I don't know where you are"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti