tänään

elämä on kummallista.
koulussa jaksan keskittyä nykyään paremmin kuin aikoihin. koulussa aamut ja aamupäivät ovat vaikeita, silloin ahdistaa ja itkettää.
eilen oli hoitajakäynti, paino oli laskenut 100g. Puhuttiin teatterin aloittamisesta, mikä edellyttää 300g painonnousua, puhuttiin osastohoidosta, teoriassa. vain teoriassa, onneksi.
mistään en saanut kerrottua kavereilleni, en edes sille yhdelle läheiselle, jonka kanssa ennen puhuttiin kaikesta. nykyään ainoastaan mä kuuntelen, kun se puhuu ihastuksestaan.
tänään terveydenhoitaja pysäytti mut matkalla ruokalaan, jouduin selittämään, että oon nyt hoidossa, everything's allright ja silleen. Kysyttiin, jaksanko mä opiskellam, vastasin, että joo, ihan hyvin. ja se on totta.
päivän suurin ihmetys tapahtui ruokalassa. istuin yhden luokkalaisen pojan vieressä. Yhtäkkiä poika katsoi mun lautasta ja sanoi:
"miten sä voit kuvitella et pärjäät tolla ruokamäärällä."
hämmennyin pahasti ja selitin että kyllä mä pärjään. tuli hyvä olo, tuli fiilis, että joku välittää.