On tapahtunut paljon. Liikaa.
Aloitin uudessa lukiossa, koitin sopeutua ja ahdistuin. Vaihdoin lukiota, paikkaan, jossa kaikki vanhat kaverini ovat. Vanhempani tukivat päätöstäni, sillä tarvitsen kaikki voimani paranemiseen. Paranemista koskevat ajatukseni ovat edelleen ristiriidassa, mutta kouluunpaluu tuntui hyvältä. Oli ihanaa olla taas tuttujen ihmisten keskellä.
Viimeksi hoitajakäynnillä painoni näytti laskeneen kilon! Uutinen aiheutti minussa kauhunsekaista tyytyväisyyttä. Kummallisinta oli etten ole tottunut kauhuun koskien painonlaskua. Toisaalta vaa'anlukema kasvatti laihtumishaluani. Kuvittelin, kuinka kivalta näyttäisi parisataa grammaa pienempi lukema. Nyt peilistä katsoessani minua tuijottaa taas lihava hirviö. Kylkiluut eivät erotu enää aivan yhtä selvästi- ainakin siltä minusta tuntuu. Ja se tuntuu pahalta.
Hoitajakäynnin lisäksi tapasin myös ravintoterapeutin, joka määräsi mulle joka päivä juotavaksi desin nutridrinkkiä! Mikään ei ole kamalampaa kun joutua juomaan jotain vain siksi, että siinä on paljon kaloreita. tämä on syy siihen, miksi näytän omasta mielestäni lihoneelta. Ja niissä uusissa myslipatukoissakin on melkein kaksinkertainen määrä energiaa verrattuna aiempiin. Taidan jatkossa ostaa kevyempiä, ihan mielenrauhani takaamiseksi.
Kaiken lisäksi sairastuin ikävään syysflunssaan. Nyt kurkku on helkkarin kipeä ja tapan aikaa kotona katsomalla leffoja, lukemalla kirjoja ja surffailemalla netissä. yritän keksiä tekemistä joka veisi ajatukset pois ruuasta, ja minua hymyilyttää kun huomaan kellon olevan jo yli kolme - äiti tulee kohta kotiin ja pääsen kirjastoon ja videovuokraamoon - jälleen kerran :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti