Viime aikoina on tapahtunut paljon, mutta suurin muutos on ehkä tapahtunut ajatusmaailmassani. Siitä, että paranemiseen liittyvät pelot ovat pikkuhiljaa alkaneet hälventyä ja alitajunnassani kiljuva pieni paranemismyönteinen ääni on muutaman kerran jopa saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että juuri sitä pitäisi kuunnella.
Pari kuukautta sitten en olisi voinut kuvitella päähäni sellaista ajatusta kuin:
"Hei c'mon, luuletko tyttö, että pääset pitkälle, jos lopun ikääsi pysyt vainoharhaisena kukkakeppinä?"
Nyt yritän nimenomaan psyykata itseäni tuohon ajatusmalliin silloin, kun syöminen ahdistaa. Minä haluan saavuttaa unelmani ja ne saavutetaan syömällä.
Tsemppiä kulta :) Olet rakas ♥
VastaaPoistakiitos murunen :) säkin olet rakas.<3
VastaaPoistakiitos kommentistasi <3
VastaaPoistaolet aivan oikeassa, että unelmiaan voi saavuttaa vain silloin kun elää. ja syömishäiriö ei ole elämistä.
ruoka tekee vain hyvää, vaikka syöminen tuntuisikin vaikealta. kun on tarpeeksi monta kertaa rikkonut rajojaan, syömisestä katoaa ahdistus.
joo, äitini käyttäytyminen ei tosiaan helpota oloani. teenkin pian postauksen juuri tuosta aiheesta.
kiitos muuten tiedosta. ihmettelin, kun en mielestäni ole oikeasti lihonut niin paljon, mitä Ranskan kokojen mukaan näytti. kyllä joissakin vaatteissa piti ostaa parikin kokoa isompia, vaikka näyttivät samankokoisilta kuin Suomesta ostamani vaatteet. ranskalaiset ovat niin luonnottoman laihoja. mutta eivät ne laihat naiset siellä onnellisilta näyttäneet, päin vastoin. heidän silmissään ei ollut yhtään elämää.
voimia ja tsemppiä tyttöseni <3
anna itsellesi lupa syödä myös "kiellettyjä" ruokia. elimistösi tarvitsee kaikkea ja tarpeeksi. :)